Kestoprojektini on viimein valmis ja irroitettu nypläystyynyltä. Itse malli on selkeä. Haaste on nypylöiden määrä (muistaakseni 168).  Työn päättely kesti tovin, kun solmin loppuhapsuja viikko sitten lauantaiaamuna.

Seuraavaksi pitäisi ottaa kunnollisia kuvia.

Vastakohtana tälle kestoprojektille aloitin pienen työn viime tiistaina nypläyskurssilla ja hämmästyksekseni nypläsin sen eilen iltasella loppuun. Koska pitsi tuli pieneen rasiaan lasin alle ei viimeistelyyn mennyt kuin pieni tovi.

Ensi tiistaina aloittelen varmaankin pöytälampun pitsejä.

Korttia tehdessä innostuin leikkimään paperinkoristelukoneellani ja niinpä lahjapakettiinkin tuli samaa kuvioa kuin kortitin. Käärin sukat silkkipaperiin ja sen jälkeen punaiseen aaltopahviin. Toivottavasti näiden mukana välittyy edes aavistus siitä kuinka iloisia olemme, että lahjan saaja on ollut lastemme elämässä mukana.

Ensin parit Bones-sukat Neulekirjan ohjeilla:

.

Bones on ehdottomia suosikkiohjeitani. Simppeli sinällään eli ohjetta ei juuri tarvitse kurkkia, mutta kuitenkin mielenkiintoinen.  Nämä eivät olleet ensimmäiset eivät varmasti viimeiset neulomani Bonesit. Oikeanpuoleiset ovat Handun bambusilkkisukkalankaa "Sydän vasta puolillaan". Harmaat päätyivät vaihtoparilleni.

Seuraavaksi neuloin lapsilleni Neulekirjan ohjeilla. Kumpaankin on neulottu kasvunvaraa. Vasemmalla poikani Wallanderit Handun "Kevätunta" ja oikealla tyttären Salama-Andersit syntymäpäivävaihdossa saamastani langasta. Päätellen siitä, että Salamat ovat olleet tyttärellä lähes päivittäin jalassa, ne ovat onnistuneet mainiosti.

Viimeisinpänä esittelyssä ensimmäiset Cookie A:n ohjeella neulotut sukat. Kai-Mei sukkien tarina tuntuu sopivan erinomaisesti tämän hetkiseen elooni. Neuloin ensimmäisen sukan kahdesti, sillä 2.75 sukkapuikoilla sukasta tuli liian suuri jalkaani. 2.5 puikoilla se on aika nafti, mutta katsotaan jääkö sukka itselleni vai saavatko ne toisen käyttäjän. Lankana jälleen Handu ja tällä kertaa "Norsk Schottis".

Sukkia on mukava neuloa! 

Osallistuin viime syksynä ensimmäistä kertaa sukkasatoon ja se on kerrassaan mainio tapa saada käpälänlämmitimiä kasaan. Jännityksellä jään odottamaan sadonkorjuun alkua. Syyskuussa siis! 

Sininauhakirja on aikoinaan 4H-kerhoaikoinani tehty harrastukseen liittyvä tuotos, johon olen koonnut tietoa neulonnan ja virkkauksen historiasta, tekniikasta ja onpa siellä ohjeitakin. Joistakin pitseistä olen jopa virkannut mallipalat.

Mutta ehkä mielenkiintoisinta on alkupuhe. Kirjoitan sen  tähän sellaisena kun olen sen aikoinaan tekstannut - mitään muuttamatta :-).

Olen aina ollut innostunut käsitöihin.

Mummoni on ollut innokas käsitöidentekijä ja häneltä opin joskus kuuden vanhana virkkaustaitoni. Aluksi virkkasin patalappuja, mutta jo ensimmäisellä luokalla tein koiran pullon ympärille. En tiedä, missä tuo koira nyt on, mutta luulisin sen löytyvän vinnistä. Vähitellen siirryin pitsinvirkkaukseen ja tällä hetkellä virkkaan lähes yksinomaan niitä.

Neulominen on taas oma lukunsa käsityöharrastuksessani. Äitini opetti minut neulomaan, mutta ensimmäinen lapaseni syntyi isäni opastuksella. Ensimmäisiä töitäni olivat pienet patalaput ja pitkä kaikenkirjava kaulaliina, jota isä ja äiti vuorotellen purikivat, koska olin noihin aikoihin innokas pudottelemaan silmukoita. Lapasiini uhrasin paljon aikaa, mutta onnistuivathan nuokin lopulta. Sukkia yritin muistaakseni kolme-neljä vuotta sitten. Mummoni avustuksella nuo ensimmäiset sukkani onnistuivat. Aina on pahin vikani ollut laiskuus purkamiseen. Toivon pääseväni siitä eroon.

Harrastan toki muitakin käsityönaloja mm. ompelua, mutta seuraavassa keskityn virkkaukseen ja neulomiseen.

Seuraavassa kuvasarjassa on kuitenkin selvästi haettu luovempaa otetta sisustukseen. Mittakaavan suhteen ei olla turhan tarkkoja. Kaikkihan mahtuvat tilaan vaikkeivat ihan olekaan oikeaa skaalaa (oliko se Lundbyn mittakaava nyt sitten 1:16 vai 1:18 - pitäisi tarkistaa muualta).

Aloitetaan yleiskuvalla talosta: 

Talon kylpyhuone on sisustettu pitkälti minibabyborn-sarjan huonekaluilla ja on siksi melko vaaleanpunavoittoinen.

Sen sijaan alakerran keittiössä näkyy nuoren miehen ote. Autoporukka on selvästi löytänyt babyborn-nukkien retkikorin ja nauttii maukasta piknik-ateriaa keittiössä.

Alakerran aulassa oli vähän tyhjää, joten nuori mies lisäsi äidin jo kuvatessa kivan peilisetin (McDonalds-tuotantoa) täydentämään aulan sisustusta. Koiria ja kissojahan on joka kodissa, mutta kauris tms. on paljon persoonallisempi lemmikki.

Yläkerrassa on jälleen hyödynnetty minibabyborn-kalusteita (siniset laatikot) . Huomaa tyylikäs lego-pyssy, joka on jätetty kätevästi esille.

Lopuksi yläkerran makuuhuone, josta löytyy mm. sammakkoprinssi sekä muutama pikkudinosaurus. Taitavat olla juhlineet sekamelskasta päätellen.

Koko kodin turvallisuudesta huolehtii katolla oleva dinosaurus.

Pehmusteiden sisukset ovat useammasta eri lähteestä. Kahdessa on todennäköisesti äitiyspakkauksen patjasta leikatut superlonpalat. Kahden pehmuste on luultavasti vanhasta sohvastamme peräisin. Paksu puuvillapeite oli keskeltä jo hiipunut, mutta hyvääkin kangasta oli riittävästi. Jätin hapsut pehmusteen takareunaa koristamaan. Kiinnitysnauhat ovat yhdestä raidasta tehdyt. Taitoin suikaleen kolmeen kertaan ja siksakkasin päältä.

Pehmusteiden lisäksi ompelin yhden pikkutyynyn ja kangasta on vielä hiukan jäljellä.

Lisäksi istutteliln lasikuistille pariin ruukkuun kukkia ja hyötykasveja sekä yhteen ruukkuun kylvin sokerihernettä. Kuvat lisäilen kunhan saan ne purettua kamerasta.

Eilen askartelimme silkki- ja kreppipaperikukkia pajunkissavitsoihin. Käytännössä minä tein kukat ja tytär kiinnitti. Niistä tuli värikkäitä ja keväisiä. Toivottavasti ne tuovat iloa saajilleen.

Tytär halusi olla kissa ja niinpä sitten kehiteltiin kissakorvia aamuvarhaisella. Lopulta sain kuningasidean ja appivanhempien taloudesta tullut kolmionmuotoinen piparimuotti osoittautui kullanarvoiseksi. Tummaruskeaa huovutusvillaa muotti täyteen ja huovutusneulalla tökötystä. Lopuksi vaaleaa villaa hiukan päälle ja korvat kiinni hiuspantaan. Korvista tuli söpöt.

Itse en ole aikoinaan käynyt virpomassa, vaikka virpomisesta koulussa kerrottiinkiin. Virpominen kuului minun lapsuudessani itäisempään Suomeen ja karjalaisille. Mieheni on virponut lapsena, mutta palkka on maksettu vasta pääsiäisenä. Minä tulen taas alueelta, jossa kuljettiin pääsiäislauantaina noidiksi pukeutuneena naapureissa.

Eilen kylvettiin myös pääsiäisohrat sekä viimeisteltiin neulahuovutetut kana ja kukko. Tiimarista löytämäni neulahuovutusaskartelupakkaus osoittautui kivaksi. Neulat ovat melko jykevää tekoa ja edelleen ehjät. Poikkesin pakkauksen ohjeista ja kiinnitin lisukkeet (heltat, siivet, nokan)  neulalla huovuttamalla. Ajattelin, että kuumaliima näkyisi liikaa. Tytär vielä teki näille tipusille omat virpomisvitsatkin.

Eilen ajoin myös ensimmäistä kertaa uudella pyörällä. Olipa mahtavaa pitkästä aikaa viilettää. Olen elämässäni pyöräillyt kilometrin jos toisenkin, mutta esikoisen synnyttyä pyöräily on jäänyt vähälle. En ole saanut edelleenkään lastenistuinta taakse ja kohtapa taitaa tuo nuorimmianenkin pyöräillä itse. Näinpä myös kevään ensimmäiset leskenlehdet ihan tuossa lähellä. Uskomatonta miten tämän talven ennätyshanget ovat sulaneet vauhdilla. On melkeinpä vaikea uskoa, että niitä lumia oikeasti oli niin paljon.

Laitan pari kuvaa huiveista. Tämän Murheenkarkoitin-huivin tein Handun moharilangasta. Värinä "Elämän tarkoitus on murheen karkoitus". Tähän voi kietoutua kun tuntuu, että tarvitsee lohdutusta tai jos on iloisella tuulella, niin huivi pitää murheet muualla.

Olen iloinen lopputuloksesta. Värit toimivat huivissa juuri niin kuin toivoin.

Työn alle pääsi tämän jälkeen Handun Totinen himo vihreä eli luomuhuivilanka. Hieno neuletuntuma. Ohje on Semele,  joka on odotellut useamman kuukauden jonossa. Mallissa on useampikin uusi tekninen yksityiskohta ja toivon, että olen ne oikein oivaltanut.

Kevät etenee.

tämä oli niin hauska, että pitihän tämä tehdä. Dominoneulekohtaan lisäsin kommentin, koska määritelmä ei ole ihan selvä minulle.