Eilen olin käymässä pitkästä aikaa Villa Elfvikissä. Tällä reissulla lapsista lähti enemmän ääntä kuin linnuista, mutta veikkaan, että kuukauden päästä on jo toisin. Muistan kuinka Otaniemessä asuessa keväisin aina jaksoin hämmästellä miten paljon linnuista voi lähteä ääntä! 

Eilen ajoin myös ensimmäistä kertaa uudella pyörällä. Olipa mahtavaa pitkästä aikaa viilettää. Olen elämässäni pyöräillyt kilometrin jos toisenkin, mutta esikoisen synnyttyä pyöräily on jäänyt vähälle. En ole saanut edelleenkään lastenistuinta taakse ja kohtapa taitaa tuo nuorimmianenkin pyöräillä itse. Näinpä myös kevään ensimmäiset leskenlehdet ihan tuossa lähellä. Uskomatonta miten tämän talven ennätyshanget ovat sulaneet vauhdilla. On melkeinpä vaikea uskoa, että niitä lumia oikeasti oli niin paljon.

Laitan pari kuvaa huiveista. Tämän Murheenkarkoitin-huivin tein Handun moharilangasta. Värinä "Elämän tarkoitus on murheen karkoitus". Tähän voi kietoutua kun tuntuu, että tarvitsee lohdutusta tai jos on iloisella tuulella, niin huivi pitää murheet muualla.

Olen iloinen lopputuloksesta. Värit toimivat huivissa juuri niin kuin toivoin.

Työn alle pääsi tämän jälkeen Handun Totinen himo vihreä eli luomuhuivilanka. Hieno neuletuntuma. Ohje on Semele,  joka on odotellut useamman kuukauden jonossa. Mallissa on useampikin uusi tekninen yksityiskohta ja toivon, että olen ne oikein oivaltanut.

Kevät etenee.