sunnuntai, 29. tammikuu 2012

Valmista tuli - jo viikko sitten

Kestoprojektini on viimein valmis ja irroitettu nypläystyynyltä. Itse malli on selkeä. Haaste on nypylöiden määrä (muistaakseni 168).  Työn päättely kesti tovin, kun solmin loppuhapsuja viikko sitten lauantaiaamuna.

Seuraavaksi pitäisi ottaa kunnollisia kuvia.

Vastakohtana tälle kestoprojektille aloitin pienen työn viime tiistaina nypläyskurssilla ja hämmästyksekseni nypläsin sen eilen iltasella loppuun. Koska pitsi tuli pieneen rasiaan lasin alle ei viimeistelyyn mennyt kuin pieni tovi.

Ensi tiistaina aloittelen varmaankin pöytälampun pitsejä.

sunnuntai, 27. marraskuu 2011

Kiitos-sukat

Oli aika muistaa tärkeää henkilöä lastemme elämässä. Halusin neuloa jotain itse ja päädyin jälleen kerran suosikkiohjeeseeni Jenni Östermanin Bones-sukkiin (Neulekirjasta). Lankana on tällä kertaa Wollmeise, joka on ruskean ja mustan sekoitusta. Sukkakokoa olin vakoillut ja sukat valmistuivat hyvissä ajoin.

Korttia tehdessä innostuin leikkimään paperinkoristelukoneellani ja niinpä lahjapakettiinkin tuli samaa kuvioa kuin kortitin. Käärin sukat silkkipaperiin ja sen jälkeen punaiseen aaltopahviin. Toivottavasti näiden mukana välittyy edes aavistus siitä kuinka iloisia olemme, että lahjan saaja on ollut lastemme elämässä mukana.

sunnuntai, 23. lokakuu 2011

Sukkasatoa korjattu

Keräilen sukkasatoa toista kertaa ja määrän sijasta olen keskittynyt neulomaan lähinnä Ilona Korhosen ja Jenni Östermanin Neulekirjan ohjeilla sekä viimeisimmiäksi ensimmäisen Cookie A:n ohjeeni eli Kai-Mein. Itse projektit on jo raportoitu Hillokellarissa, joten tässä kuvasatoa. Kuvat on otettu kamerakännykällä, joten ne ovat sen mukaisia. 

Ensin parit Bones-sukat Neulekirjan ohjeilla:

.

Bones on ehdottomia suosikkiohjeitani. Simppeli sinällään eli ohjetta ei juuri tarvitse kurkkia, mutta kuitenkin mielenkiintoinen.  Nämä eivät olleet ensimmäiset eivät varmasti viimeiset neulomani Bonesit. Oikeanpuoleiset ovat Handun bambusilkkisukkalankaa "Sydän vasta puolillaan". Harmaat päätyivät vaihtoparilleni.

Seuraavaksi neuloin lapsilleni Neulekirjan ohjeilla. Kumpaankin on neulottu kasvunvaraa. Vasemmalla poikani Wallanderit Handun "Kevätunta" ja oikealla tyttären Salama-Andersit syntymäpäivävaihdossa saamastani langasta. Päätellen siitä, että Salamat ovat olleet tyttärellä lähes päivittäin jalassa, ne ovat onnistuneet mainiosti.

Viimeisinpänä esittelyssä ensimmäiset Cookie A:n ohjeella neulotut sukat. Kai-Mei sukkien tarina tuntuu sopivan erinomaisesti tämän hetkiseen elooni. Neuloin ensimmäisen sukan kahdesti, sillä 2.75 sukkapuikoilla sukasta tuli liian suuri jalkaani. 2.5 puikoilla se on aika nafti, mutta katsotaan jääkö sukka itselleni vai saavatko ne toisen käyttäjän. Lankana jälleen Handu ja tällä kertaa "Norsk Schottis".

Sukkia on mukava neuloa! 

torstai, 11. elokuu 2011

Sukkasato 2011 lähestyy

Huomasinpa juuri, että Sukkasato 2011 lähestyy ja kiirehdin tekemään ilmoittautumisen, ettei unohdu.

 

Osallistuin viime syksynä ensimmäistä kertaa sukkasatoon ja se on kerrassaan mainio tapa saada käpälänlämmitimiä kasaan. Jännityksellä jään odottamaan sadonkorjuun alkua. Syyskuussa siis! 

tiistai, 26. heinäkuu 2011

Neulon ja virkkaan ilokseni - historian siipien havinaa

Kirjahyllyssäni on vihreä mappi. Ollut jo hyvin monta vuotta. Se on sininauhakirjani, joka on jopa palkittu. Tosin muutama nauhoista on vuosien varrella irronnut, mutta jos oikein muistan se palkittiin jopa valtakunnallisella tasolla ja sain siitä oikein hopealusikan palkinnoksi. Luultavasti olen tehnyt seitsemännellä luokalla ollessani (jos oikein vuosiluvuista laskin) ja täysin itsenäisesti :-).

Sininauhakirja on aikoinaan 4H-kerhoaikoinani tehty harrastukseen liittyvä tuotos, johon olen koonnut tietoa neulonnan ja virkkauksen historiasta, tekniikasta ja onpa siellä ohjeitakin. Joistakin pitseistä olen jopa virkannut mallipalat.

Mutta ehkä mielenkiintoisinta on alkupuhe. Kirjoitan sen  tähän sellaisena kun olen sen aikoinaan tekstannut - mitään muuttamatta :-).

 

Olen aina ollut innostunut käsitöihin.

Mummoni on ollut innokas käsitöidentekijä ja häneltä opin joskus kuuden vanhana virkkaustaitoni. Aluksi virkkasin patalappuja, mutta jo ensimmäisellä luokalla tein koiran pullon ympärille. En tiedä, missä tuo koira nyt on, mutta luulisin sen löytyvän vinnistä. Vähitellen siirryin pitsinvirkkaukseen ja tällä hetkellä virkkaan lähes yksinomaan niitä.

Neulominen on taas oma lukunsa käsityöharrastuksessani. Äitini opetti minut neulomaan, mutta ensimmäinen lapaseni syntyi isäni opastuksella. Ensimmäisiä töitäni olivat pienet patalaput ja pitkä kaikenkirjava kaulaliina, jota isä ja äiti vuorotellen purikivat, koska olin noihin aikoihin innokas pudottelemaan silmukoita. Lapasiini uhrasin paljon aikaa, mutta onnistuivathan nuokin lopulta. Sukkia yritin muistaakseni kolme-neljä vuotta sitten. Mummoni avustuksella nuo ensimmäiset sukkani onnistuivat. Aina on pahin vikani ollut laiskuus purkamiseen. Toivon pääseväni siitä eroon.

Harrastan toki muitakin käsityönaloja mm. ompelua, mutta seuraavassa keskityn virkkaukseen ja neulomiseen.