Talonrakennus on pitänyt kiireisenä eikä töihinpaluu ja nuorimmaisen päiväkodin aloitus ole ainakaan lisännyt vapaa-aikaa. Haarukkapitsihuivi odottaa sohvan vieressä kutsuvana. Koska ehtisin sen tehdä valmiiksi. 1000 kiloa harkkoja saa nukahtamaan alta aikayksikön.

Käsityöt ovat siis viimeisen kuukauden aikana keskittyneet korjauksiin ja nimikointiin. Nimikoimisnauhoja ehtii ommella muutamat illassa aina silloin tällöin. Tosin aika usein tulee sitten vain kirjoitettua nimi pesulappuun. Riikan punakirjava nalleneule oli alkanut purkautumaan. Sain viimein korjattua sen ja nyt suunnittelen, että virkkaisin rapuvirkkauksella kauluksen reunan vahvikkeen. Tänään ompelin myös esikoisen perintöhameen (kukikasta samettia) vyötärönauhan revenneen ompeleen.

Kansallispukukurssi alkoi keskiviikkona, mutta en vielä päässyt mukaan, sillä oli työmenoa. Ensi viikoksi on syytä etsiä kaikki tarpeet valmiiksi. Esikoisen puku on niin pienestä kiinni valmistumisen osalta.

Markkinoilla ja muualla on tullut ompeluideoita urakalla, mutta ne ovat toistaiseksi jääneet haaveeksi. Olen hankkinut kestovaippatarvikkeita (pul-kangasta ja kuivaliinakangasta). Saa nähdä ennätänkö ommella ennen kuin nuorimmainen oppii kuivaksi ;-).

Mutta jotain on saatava käsillä tehdä vaikka muuten onkin melkoista matalaliitoa. Vaikka sitten vain ne pari nimikointilappua ja korjausompelusta illassa tai viikossa.