Esikoinen sairastaa.

Revontulihuivi on loppusuoralla. Päälle neulominen tekee hyvää. Huivi on edennyt mukavasti. Nyt vain mietin mihin loppu lankakerä tulee riittämään eli joko on aika neuloa viimeiset kerrokset. Mieli tekisi tehdä mahdollisimman suuri huivi, mutta toisaalta en viitsisi purkaa, jos lanka ei riittäisikään täyteen kuviokertaan. Siinäpä kysymys. Liukuvärjätty virolaislanka on ollut ihana neuloa. Siinä täytyy olla lampaan lanoliinia tms. jäljellä, sillä kädet tuntuvat ihanilta neulomisen jälkeen. Muutenkin tykkään sen rakenteesta.

Eilen tupsahti postissa Ottobre, Suuri käsityölehti ja Novita. Eli nyt on listalla vaikka mitä suunnitelmia. Eniten tekisi mieli kokeilla varrasvirkkausta. Itse asiassa näin tekniikkaa jo marraskuisella Tallinnanreissulla, kun reissukaverilla oli työ mukana. Mutta itsellä on vielä se jättipuikko hankkimatta.

Sinällään voisin jatkaa alennusmyyntikieltoani ja yrittää olla ostamatta uusia materiaaleja. Materiaalivarastoni kun pursuaa jo entuudestaan ja olisi hyvä käyttää ensin olemassa olevat varastoja pienemmiksi. Käsityösuunnitelmia on päässä, mutta kun joskus oikeasti ehtisi niitä tekemäänkin. Ensi viikolla jatkuu työväenopisto eli ehkäpä saan viimein esikoisen kansallispuvun valmiiksi ennen kuin tyttö kasvaa ohi. Se on koko ajan niin pientä vaille valmis.

Rakennustyömaalla ovet ja ikkunat ovat paikoillaan ja peltikattoa asennetaan. Kodinhoitohuoneen seinää muurattiin eilen.

Mutta nyt lepäämään sillä yö meni valvoen sairaan lapsen kanssa ja tulevasta ei ole tietoa.