Kirjahyllyssäni on vihreä mappi. Ollut jo hyvin monta vuotta. Se on sininauhakirjani, joka on jopa palkittu. Tosin muutama nauhoista on vuosien varrella irronnut, mutta jos oikein muistan se palkittiin jopa valtakunnallisella tasolla ja sain siitä oikein hopealusikan palkinnoksi. Luultavasti olen tehnyt seitsemännellä luokalla ollessani (jos oikein vuosiluvuista laskin) ja täysin itsenäisesti :-).

Sininauhakirja on aikoinaan 4H-kerhoaikoinani tehty harrastukseen liittyvä tuotos, johon olen koonnut tietoa neulonnan ja virkkauksen historiasta, tekniikasta ja onpa siellä ohjeitakin. Joistakin pitseistä olen jopa virkannut mallipalat.

Mutta ehkä mielenkiintoisinta on alkupuhe. Kirjoitan sen  tähän sellaisena kun olen sen aikoinaan tekstannut - mitään muuttamatta :-).

Olen aina ollut innostunut käsitöihin.

Mummoni on ollut innokas käsitöidentekijä ja häneltä opin joskus kuuden vanhana virkkaustaitoni. Aluksi virkkasin patalappuja, mutta jo ensimmäisellä luokalla tein koiran pullon ympärille. En tiedä, missä tuo koira nyt on, mutta luulisin sen löytyvän vinnistä. Vähitellen siirryin pitsinvirkkaukseen ja tällä hetkellä virkkaan lähes yksinomaan niitä.

Neulominen on taas oma lukunsa käsityöharrastuksessani. Äitini opetti minut neulomaan, mutta ensimmäinen lapaseni syntyi isäni opastuksella. Ensimmäisiä töitäni olivat pienet patalaput ja pitkä kaikenkirjava kaulaliina, jota isä ja äiti vuorotellen purikivat, koska olin noihin aikoihin innokas pudottelemaan silmukoita. Lapasiini uhrasin paljon aikaa, mutta onnistuivathan nuokin lopulta. Sukkia yritin muistaakseni kolme-neljä vuotta sitten. Mummoni avustuksella nuo ensimmäiset sukkani onnistuivat. Aina on pahin vikani ollut laiskuus purkamiseen. Toivon pääseväni siitä eroon.

Harrastan toki muitakin käsityönaloja mm. ompelua, mutta seuraavassa keskityn virkkaukseen ja neulomiseen.