Kaksi viikkoa puolikuntoisena enemmän ja vähemmän sairaana. Tylsää, kun osui joulun ja uuden vuoden ajalle. Toisaalta talonrakennusprojektin kannalta lienee optimaalisinta sairastaa joulunpyhinä, jolloin ei rakenneta niin aktiivisesti.

Pari päivää sitten aloitin sitten Tallinnan tuliaisen työstämisen eli vihreä-kellertäväsävyisestä liukuvärjätystä langasta syntyy neulelehti Ullassa olleen revontulihuivin ohjeella oma huivini. Esikoinen kyllä kovasti käy neuvotteluja, että hän voisi saada pitsimohairhuivini kun kerta teen itselleni uutta huivia. Minä kyllä yritän selittää, että äiti tarvitsee molempia, mutta voi lainata toista, kun se ei ole käytössä... Neulomisen rentouttava vaikutus on ihmeellinen.

Joulunpyhinä olin kyllä sen verta kipeä, ettei edes palapelipalloa jaksanut koota pitkään yhteenmenoon vaan oli päästävä vaaka-asentoon. Nuorimmainen pitää taas vauhdista huolta. Melkein puolitoistavuotias nuori mies on järjettömän kiinnostunut kaikesta paitsi varsinaista leluista. Viimeisin mielenkiinnon kohde on, että miten äidin kännykkä laitetaan latautumaan... Yritä siinä sitten selittää, että sen ikäisten pitäisi leikkiä omilla leluillaan. Siskon muumitalo on hänestä tosi kiva ja tänään hän sitten keksi siniset keijusiivet. Meillä ei siis ainakaan pidetä tiukkaa roolitusta, millä lapset leikkivät. Tosin autotkin kiinnostavat. Isin ikivanhat autot ovat parhaita.

Mutta käsityörintamalla siis projekteja vilisee päässä. Ainoa mitä puuttuu on aikaa niiden toteuttamiseen, mutta ainahan voi suunnitella. Ehkäpä sitten talon valmistuttua on aikaa toteuttaa suunnitelmia.

Olen selvinnyt melko hyvin itselleni antamastani Sellon alennusmyyntien kaukaa kiertämissäännöstä. Vain kaksi visiittiä ja aleostokset melkoisen järkevän sorttisia. Eli siis tipattoman tammikuun sijasta voisi kokeilla jatkaa alennusmyyntien karttelua. Sen verran alan itseäni tuntea, että on helpompaa kieltäytyä houkutuksista kun ei edes tiedä niiden olemassa olosta.

Huomenna paluu töihin sikäli mikäli lapset ovat terveitä. Itse saatan kyllä vähitellen harkita kurkkuni näyttämistä lääkärille, sillä ääni on edelleen varsin kadoksissa.

Kansallispukukurssin alkamisajankohtakin pitää tarkistaa. Esikoinen kasvaa siihen tahtiin, että puku on vihdoin viimein saatava valmiiksi.