Puikko on edelleen hukassa, joten mohairlankaliivini ei ole edistynyt yhtään. Mutta ehkäpä juuri siksi sain eilen illalla ommeltua esikoisen kansallispuvun hameen pellavakaitaleen valmiiksi. JIHUU! Enää puuttuu napit vyötäröltä ja sen jälkeen hame on valmis. Ellei sitten tarvitse olkaimia, mutta kokeillaan ensin ilman. Esiliinan kimppuun siis. Mittoja hiukan mietin, mutta onneksi essun teko on muuten aika selkeää. Ehkäpä tytär sittenkin mahtuu pukuun muutaman kerran.

Mahtava tunne, kun kerrankin saa jotain valmista aikaan. Perjantaina törsäsin palkkapäivän kunniaksi kangaspalan Marimekosta. En pystynyt vastustamaan kankaan ihanaa auringonkeltaista sävyä. Tällä viikolla on onneksi iltamenoissa hiihtolomaviikko, joten teoriassa jotain saattaa ennättää jopa ommella.

Ensin on vain aherrettava tätä työpäivää edelleen, jotta voi hyvillä mielin illalla paneutua keskeneräisiin töihin. Saisinkohan sen haarukkapitsihuivinkin valmiiksi lähiaikoina. Jospa ryhdyn urakoimaan keskeneräisiä töitä valmiiksi. Uusia saa aloittaa vain, jos on lopettanut saman määrän keskeneräisiä ;-).